Proosan analyysi

Mari Mörön vuonna 1998 julkaistu esikoisteos on aihepiiriltään synkkä ja ankea romaani, joka kuvaa todentuntuisesti pienen tytön elämää hänen omasta sekä parin muun henkilön näkökulmasta. Kirjassa kuvaillaan hyvin tilannetta, jossa lapsi jää ikään kuin heitteille ja oman onnensa nojaan äitinsä henkilökohtaisten intressien ja välinpitämättömyyden takia, eikä vahvaa isähahmoa näy mailla halmeilla. Kirjan kustantajana toimi WSOY.

Päähenkilönä kirjassa ovat siis 6-vuotias tyttö Siia, sekä naapuriin juuri Pietarista kotiutuneet hämärämiehet Pöyhönen ja Viikki. Siian äiti Miima työskentelee Sinisessä Sakiirissa lukijan tulkinnanvaraisena tanssijana, eikä pidä oikein minkäänlaista huolta pienestä tyttärestään. Äidin unikaverit vaihtelevat satunnaisesti, mutta tähän Siia on jo tottunut. Siia leikkii päivät yksin äidiltä saamillaan ''kiltin yön lahjoilla'', kuten käytetyillä huulipunapuikoilla tai rikkinäisillä ripsiväripulloilla. Siialla on onneksi kaverinsa Mette, jonka kanssa hän voi myös touhuta. Jonkun aikaa nurkissa pyörinyt Viikki huomaa Pöyhösen kanssa Siian kurjat olot ja Viikki alkaa huolehtia Siiasta kuin omanaan, tai ainakin yrittää.

Tapahtumapaikkana romaanissa on pääosin rakas kotimaamme Suomi ja etenkin sen pienet lähiöalueet, kuten Kannelmäki ja Vesala. Hetken ajan kerronta kohdistuu myös itänaapuriin Venäjälle. Tapahtumaympäristö on melko ankea ja kolkko läpi kertomuksen ja siitä voi jo päätellä, ettei henkilöiden elämä ole kuin ruusuilla tanssimista. Henkilöiden asuinaluetta ei kerrota suoraan, joten lukija voi muodostaa siitä itselleen mieluisensa mielikuvan.

Kirjan alussa ei ole varsinaista johdantoa tai henkilöiden esittelyä, vaan tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin heti ensimmäiseltä sivulta alkaen. Juoneen on myös normaalia vaikeampi päästä alussa kiinni, koska kertoja ja näkökulma tarinan tapahtumista vaihtelee koko ajan kolmen sivun pituisten kappaleiden välillä. Kirjan aihe on erittäin ajankohtainen sekä realistinen. Tällaisia rikkinäisiä perheentynkiä on Suomessa ja varmasti muissakin maissa valitettavan paljon, eivätkä asiat järjesty välttämättä ollenkaan toivotulla tavalla kenenkään kannalta.

Romaanin kolme keskeisintä henkilöä, eli Siia, Pöyhönen ja Viikki toimivat minäkertojina tapahtumien edetessä tarinassa. Jokainen kertoja on luotettava, vaikka kaksi jälkimmäistä ovat luonteeltaan ja tavoiltaan vähemmän luotettavia. He ovat myös näkyviä, koska tapahtumaympäristöä ja toisten henkilöiden tekemisiä kuvaillaan koko ajan melko tarkasti. Heidät voi myös luokitella havainnoiviksi kertojiksi, koska jokainen näkee tapahtumat omalla tavallaan ja havainnointi on etenkin Siialla suuressa osassa kerrontaa. Lapsen näkökulma on usein asioista pelkistetty versio eikä aina juuri se oikea.