Päähenkilönä kirjassa ovat siis 6-vuotias tyttö Siia, sekä naapuriin juuri Pietarista kotiutuneet hämärämiehet Pöyhönen ja Viikki. Siian äiti Miima työskentelee Sinisessä Sakiirissa lukijan tulkinnanvaraisena tanssijana, eikä pidä oikein minkäänlaista huolta pienestä tyttärestään. Äidin unikaverit vaihtelevat satunnaisesti, mutta tähän Siia on jo tottunut. Siia leikkii päivät yksin äidiltä saamillaan ''kiltin yön lahjoilla'', kuten käytetyillä huulipunapuikoilla tai rikkinäisillä ripsiväripulloilla. Siialla on onneksi kaverinsa Mette, jonka kanssa hän voi myös touhuta. Jonkun aikaa nurkissa pyörinyt Viikki huomaa Pöyhösen kanssa Siian kurjat olot ja Viikki alkaa huolehtia Siiasta kuin omanaan, tai ainakin yrittää.
Tapahtumapaikkana romaanissa on pääosin rakas kotimaamme Suomi ja etenkin sen pienet lähiöalueet, kuten Kannelmäki ja Vesala. Hetken ajan kerronta kohdistuu myös itänaapuriin Venäjälle. Tapahtumaympäristö on melko ankea ja kolkko läpi kertomuksen ja siitä voi jo päätellä, ettei henkilöiden elämä ole kuin ruusuilla tanssimista. Henkilöiden asuinaluetta ei kerrota suoraan, joten lukija voi muodostaa siitä itselleen mieluisensa mielikuvan.
Kirjan alussa ei ole varsinaista johdantoa tai henkilöiden esittelyä, vaan tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin heti ensimmäiseltä sivulta alkaen. Juoneen on myös normaalia vaikeampi päästä alussa kiinni, koska kertoja ja näkökulma tarinan tapahtumista vaihtelee koko ajan kolmen sivun pituisten kappaleiden välillä. Kirjan aihe on erittäin ajankohtainen sekä realistinen. Tällaisia rikkinäisiä perheentynkiä on Suomessa ja varmasti muissakin maissa valitettavan paljon, eivätkä asiat järjesty välttämättä ollenkaan toivotulla tavalla kenenkään kannalta.
Romaanin kolme keskeisintä henkilöä, eli Siia, Pöyhönen ja Viikki toimivat minäkertojina tapahtumien edetessä tarinassa. Jokainen kertoja on luotettava, vaikka kaksi jälkimmäistä ovat luonteeltaan ja tavoiltaan vähemmän luotettavia. He ovat myös näkyviä, koska tapahtumaympäristöä ja toisten henkilöiden tekemisiä kuvaillaan koko ajan melko tarkasti. Heidät voi myös luokitella havainnoiviksi kertojiksi, koska jokainen näkee tapahtumat omalla tavallaan ja havainnointi on etenkin Siialla suuressa osassa kerrontaa. Lapsen näkökulma on usein asioista pelkistetty versio eikä aina juuri se oikea.
Anna tekstille oma otsikko ja muista mainita myös Mörön kirjan nimi.
VastaaPoistaKoska Siia ei aina ymmärrä tapahtumia oikein, häntä voi pitää epäluotettavana kertojana. Lukija tajuaa Siian havainnoista enemmän kuin Siia itse, joka kertoo sillä kapasiteetilla, mikä 6-vuotiaalle - olkoonkin että ikäistään vanhemman oloiselle - on suotu.
Valitse kaikilta kertojilta jokin kohta, joka osoittaisi kertojanvaihtelun merkityksen ja tyylin vaihdokset. Sitaatit auttavat kummasti hahmottamaan asioita.
Kerro tapahtumista hiukan yksityiskohtaisemmin, jotta ne avautuvat lukijallesi vielä kirkkaammin.
Hyvää työtä!